Moikka taas vaan kaikille!
Olen ollut viimesen viikon aikana melko kuollut täällä blogin puolella. Nooh, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä, silti ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Olen jo viikon ollut perheessä, ja aloittanut arjen opettelemisen lasten kanssa.
Päivät onkin nyt kulunut lähinnä lasten kanssa pelaillessa, muovailuvahaa käsitellen ja piirtäen. Askarreltiimpa yks päivä myös sellaset viuhunauhat, hehh.
Kertauksena siis kaikille, täällä on kolme lasta L6, D3 ja P2. Koodeista voitte huomata lasten iät! Olempas mä tänään ovela. Istun siis tällä hetkellä babysittaamassa ensimmäistä kertaa. Vanhemmat halusivat lähteä elokuviin, joten oli mun vuoro astua esiin pelastavana enkelinä (joo ja ehkä vähän työsopimuksen velvosuudesta myös). Nyt sitten datailen täällä ja kattelen ettei maailmanmeno mullistu täällä sillä välin kun muksut kuorsaa peittojen välissä.
Saavuin tänne tasan viikko sitten, eli olen jonkun verran kerennyt tässä näkemään arkea. Olen päässyt nyt havainnollistamaan kaikkea sitä, mistä on ollut host-äidin kanssa puhetta aikoja sitten, outoa.
Mun tehtäviin kuuluu lähinnä iltapäivisin seuranpito lapsille, harrastuksiin saattaminen ja hakeminen, englannin tuputtaminen ja pientä pintasiivousta. Aluksi tuntui ettei asiat meinaa mennä millään jakeluun, ja että olen enemmän vain tiellä kuin avuksi. Mutta toisaalta, voiko ihmiseltä osata superosaamista täysin erilaisessa kulttuurissa, vieraassa maassa ja vieraassa perheessä ensimmäisten päivien aikana? Tähän sanoisin että hiljaa hyvä tulee. Vie paljon aikaa ennenkuin tulen tottumaan kaikkeen tähän ihan kunnolla.
Vaikka tänne tullessa tiedostin monia eri asioita kulttuurieroista ja muista jutuista, täytyy kaikkeen silti opetella uudelleen. Tänään tunsin itseni pikkulapseksi, kun en osannut avata "sälekaihtimia".
Ruoka on sitten asia erikseen. Se on hyvää, ja molemmat vanhemmat osaavat kokata todella hyvin, mutta esimerkiksi oliiviöljyä paahdetun leivän päällä en voi ymmärtää kautta sietää. Nämä täällä taas eivät ole tietoisia kaurapuurosta. Tai ei ainakaan hoksannu kun yritin selitellä. Ja äiti, se kahvipaketti ois aika kova sana.
Anteeksi jaksamattomuuteni, ja lupaan ainakin yrittää olla parempi ihminen blogin päivittämisessä.
Ainiin, ja unohdin muuten mainita että huomenna onkin sitten jo espanjan kurssin lähtötasotesti. Toivottakaa onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti