turhautuneisuutta ja tulevaisuutta

Jotta kukaan ei nyt luulis, että elämä täällä on yhtä juhlaa, ajattelin valittaa vähän (paljon).

Vaikka täällä onkin ollut taukoa, niin paljon on tapahtunut. Paljon positiivisia asioita, mutta myös niitä negatiivisia. Tunteet menee tällä hetkellä niin vuoristorataa, että hyvä kun ite pysyy perässä. Koitappa sitten järjestellä niitä ja miettiä että mitäs tässä pitäis tehä.

Oon alkanu miettimään että oonko mä sittenkään aupair-aineista? Pitäiskö vaan luovuttaa ja tulla Suomeen? Mutta toisaalta, niin kauan oon halunnu tulla tänne, että tuntuis tyhmältä luovuttaa. Ongelmat alko pääsiäisviikolla, ja ne on oikeestaan mun ja ton vanhimman lapsen välillä.
Tyttö vaan on niin törkee mua kohtaan, etten tiedä enään mitä sanoa. Oon yritttäny monia eri keinoja saada asiat parempaan suuntaan. Yritin kertoa tytölle, mikä häiritsee, ei tulosta. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, antoi tytölle lisää puhtia. Kuittasin asian huumorilla, pahensi tilanteen lopullisesti. En enään yksinkertasesti jaksanu muuta kun puhua asiasta vanhemmille, ja se autto. Hetkellisesti.

Nyt ollaan taas samassa tilanteessa, ja tuntuu että oon hirveen tyhjänvalittaja. Kumminkin kyseessä on lapsi, jonka suusta voi odottaa melkein mitä vaan. Mutta siinä vaiheessa kun tää alkaa oleen niin pitkäaikaista, en jaksa enää uskoa parannukseen.
Kumminkin täällä vielä ollaan. Johtuen ehkä siitä että noi vanhemmat on tosi mukavia mua kohtaan, ja lapset on kerinny tulemaan jo tosi tärkeiks. Myös tämä "ongelmatapaus".

Päässä pyörii vaihtoehtojen määrä.
Ei oo helppo löytää ratkasuja.

nimim. auringon polttama

Viime viikko menikin sitten ihan liian nopeasti. viisi päivää tuntui yhdeltä päivältä, ja viikonloppu kahdelta tunnilta.

Olen erikoistunut lähinnä hengailemaan auringossa, sillä kelit on suosinut! En muista yhtään päivää, ettei olisi ollut vähemmän kuin +24 astetta. Kelpaa siis minulle. Löysin myöskin täydellisen paikan ottaa aurinkoa, nimittäin meidän talon katto. Lisäksi kävin myös vinguttamassa bussikorttia ja katselemassa paikkoja, joita en ole vielä nähnyt.

 

Perjantaina olikin sitten vähän erilainen aamupäivä. Ensinnäkin päätin käydä kaupassa hakemassa hoitoainetta mun kuiviin hiuksiin, Päädyin ostamaan hiusvärin. Kuvaa tulee myöhemmin. Kotiin tullessa, oli posti tuonut paketin äitiltä <3 pelasti mun illan, koska oli babysittaus.

 

Viikonloppu oli vapaa, mutta en jaksanut oikein tehdä mitään erityistä. Lauantaina olin päivän kaupungissa host-perheen kanssa, ja totesin etten enää koskaan lähde vaatekaupoille lasten kanssa. 

Kun perhe suuntasi kotiin, tapasin Melinan. Suunnattiin kahvilaan, jossa avauduttiin viikosta ja suunniteltiin tulevia. Myöhemmin käytiin vielä syömässä aikainen dinner. Tän jälkeen olinkin niin väsynyt että päätin lähteä kotiin keräilemään voimia.

Sunnuntaina mentiin kaupan kautta puistoon ottamaan aurinkoo ja höpöttelemään niitä näitä. Lisää tällasia viikonloppuja <3

fin de semana

Siitä onkin kulunu tovi ko oon viime kerran kirjotellu. No eipä tänne kuulu vieläkään mitään erikoista.

Viime viikkojen aikana ollaan eletty normaalia arkea, jolloin ei oikein tapahdu mitään mielenkiintoista.

Toissa viikonloppuna oltiin ulkona tyttöjen kanssa. Harmi että kamera tuli ulos laukusta taas liian harvoin.

Kaikki alkoi taas tosi hyvin, kun mun piti herätä 9 aikoihin, että kerkiän kymmenen bussiin kaupunkiin. Kumminkin jostain syystä en ollut herännyt herätykseen, ja havahduin varttia vaille kymmenen siihen, että pitäisi olla valmis lähtemään. Äkkiä meikit naamaan, vaatteet päälle ja ovesta ulos.

Ilta meni hyvin, kunnes väsyttiin neljän aikoihin Melinan kanssa, ja päätettiin lähteä etsimään syötävää :-D Tehtävä oli melkein mahdoton, kunnes päädyttiin tunkemaan viimeset kolikot automaattiin, josta sai kaikkea hyvää! Harmi vaan, että löydettiin myöhemmin vielä mäkkäri, joka oli auki. Viimeset setelit menikin sit sinne.

Kiitos hauskasta illasta!

Kotona olin kahdeksan aikoihin aamulla, johtuen siitä, ettei täällä oikein kulje bussit aamuyöstä. Matka on kumminkin sen verran pitkä, että taksi on poissuljettu vaihtoehto.

Siinä sitten kolmen tunnin yöunilta herättyäni kerrottiin, että tänään on perhepiknikki.

Ihmettelen edelleen että selvisin päivästä kunnialla, koska puistosta kotiuduttiin vasta kuuden aikoihin.

one month, one love

Tänään tulee täyteen kuukausi ulkomailla. Ensimmäinen niistä kymmenestä, jotka täällä on tarkoitus viettää. Outoa ajatella, että vasta kuukausi sitten istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Toisaalta taas aika on mennyt niin nopeasti, että ihan kauhistuttaa. Pahoittelen ettei ole laittaa valokuvia. Kamera on pysynyt niin visusti laukun pohjalla, hehh.

Olen ollut perheessä kaksi viikkoa, johon on kuulunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. En vain oikein osaa tällä hetkellä sanoa minkä puoleen kallistua. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Päivät täällä menevät todella nopeasti, ja tuntuu ettei aika oikein riitä mihinkään. Vaikka olen vapaa yli puolet päivästä. Johtuen ehkä osittain siitä, että bussi keskustasta kotiin kestää melkein tunnin (vaikka välimatka on vajaa 8 km.). 

Normaali päivä täällä kuluu kutakuinkin näin:

06:40            lasten herättäminen ja pukeminen

07:00-15:45   vapaata 

16:00-19:30   hengailua lasten kanssa (pelejä, leikkejä ja kirjoja)

19:30-20:30   bathtime & dinner

20:30            lapset nukkumaan

parina päivänä viikossa onkin sitten babysittaus, jos vanhemmat haluavat lähteä ulos etc.

Viimeiset vapauden hetket koitti, avaimet kilisee lukossa. Päivänjatkoja!

arjesta selvitytymisen jalo taito

Moikka taas vaan kaikille!

Olen ollut viimesen viikon aikana melko kuollut täällä blogin puolella. Nooh, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä, silti ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Olen jo viikon ollut perheessä, ja aloittanut arjen opettelemisen lasten kanssa. 

Päivät onkin nyt kulunut lähinnä lasten kanssa pelaillessa, muovailuvahaa käsitellen ja piirtäen. Askarreltiimpa yks päivä myös sellaset viuhunauhat, hehh.

Kertauksena siis kaikille, täällä on kolme lasta L6, D3 ja P2. Koodeista voitte huomata lasten iät! Olempas mä tänään ovela. Istun siis tällä hetkellä babysittaamassa ensimmäistä kertaa. Vanhemmat halusivat lähteä elokuviin, joten oli mun vuoro astua esiin pelastavana enkelinä (joo ja ehkä vähän työsopimuksen velvosuudesta myös). Nyt sitten datailen täällä ja kattelen ettei maailmanmeno mullistu täällä sillä välin kun muksut kuorsaa peittojen välissä. 

Saavuin tänne tasan viikko sitten, eli olen jonkun verran kerennyt tässä näkemään arkea. Olen päässyt nyt havainnollistamaan kaikkea sitä, mistä on ollut host-äidin kanssa puhetta aikoja sitten, outoa. 

Mun tehtäviin kuuluu lähinnä iltapäivisin seuranpito lapsille, harrastuksiin saattaminen ja hakeminen, englannin tuputtaminen ja pientä pintasiivousta. Aluksi tuntui ettei asiat meinaa mennä millään jakeluun, ja että olen enemmän vain tiellä kuin avuksi. Mutta toisaalta, voiko ihmiseltä osata superosaamista täysin erilaisessa kulttuurissa, vieraassa maassa ja vieraassa perheessä ensimmäisten päivien aikana? Tähän sanoisin että hiljaa hyvä tulee. Vie paljon aikaa ennenkuin tulen tottumaan kaikkeen tähän ihan kunnolla. 

Vaikka tänne tullessa tiedostin monia eri asioita kulttuurieroista ja muista jutuista, täytyy kaikkeen silti opetella uudelleen. Tänään tunsin itseni pikkulapseksi, kun en osannut avata "sälekaihtimia".

Ruoka on sitten asia erikseen. Se on hyvää, ja molemmat vanhemmat osaavat kokata todella hyvin, mutta esimerkiksi oliiviöljyä paahdetun leivän päällä en voi ymmärtää kautta sietää. Nämä täällä taas eivät ole tietoisia kaurapuurosta. Tai ei ainakaan hoksannu kun yritin selitellä. Ja äiti, se kahvipaketti ois aika kova sana.

Anteeksi jaksamattomuuteni, ja lupaan ainakin yrittää olla parempi ihminen blogin päivittämisessä.

Ainiin, ja unohdin muuten mainita että huomenna onkin sitten jo espanjan kurssin lähtötasotesti. Toivottakaa onnea!

Thursday - time to start party

Terve vaan kaikille taas! 

Kuten jo varmaan otsikosta ilmenee, täällä on viimeiset neljä päivää juhlittu. Karnevaalit on ollut käynnissä, ja se on laittanut ihmiset liikkeelle. Harmittaa kun en saanut itse lauantain karnevaaliparaatista kuin yhden kuvan. Just mun tuuria etten ollu muistanu ladata kameran akkua..

Aloitimme siis viettämään karnevaaleja torstaina. Niinkuin viime vuonna, menimme Tolosaan "siideritaloon". Meillä tarkoitan nyt siis koulua, jossa olin työssäoppimassa viime vuonna. Heillä on perinne, että täysi-ikäset opiskelijat saavat päättää lähteäkö mukaan tuonne. I oli onneksi ilmottanut minut mukaan ilman kyselyjä :-)

pöytäseurue

me and Izaro

tästä mallia!

Ja kuten asiaan kuuluu, juomisen lisäksi oli tarjolla ruokaa. Itse en koskenut lihaan, koska olen aika nirso sen suhteen, mutta kaikkea muuta pystyi syömään. En saanut kaikista kuvia, koska unohdin tyystin kameran siinä vaiheessa kun ruokaa alkoi lappaa pöytään. Ensimmäisenä on vuorossa jonkinlaista kananmuna-kala-sipuli höskää? Tämän jälkeen kalaa ja lihaa, ja jälkiruokana juustoa ja jotain marmeladin tapasta. Kahvin sekaan hiukan baileysta!

Neljä tuntia tässä paikassa saatiin kulumaan, jonka jälkeen oli aika lähteä tekemään baarikierros Tolosassa! Yksi siellä, toinen täällä, kolmas tuolla jne. Aina aamukolmeen asti.

Viime vuonna jaksettiin vaan kahteentoista. Hehh.

 

6/14 - pescados

Huhhuh, siitä onkin jo "aikaa" kun viimeksi on tullu kirjoteltuu kuulumisia tänne. Vaikka luulis että valehtelen nyt, mutta täällä ei ole tapahtunut mitään kirjottamisen arvosta. Tosin, viime tiistaina olin vähän tsekkailemass tuolla satamassa olevaa akvaariota.

Ihan kiva paikka, henkilökuntakin oli tosi ystävällistä. Kun olivat saaneet asuinmaani selville, alkoi ladella kasa kohteliaisuuksia suomeksi. Yllättävää.

Mutta koska en muista kalojen latinankielisiä nimiä, tai mitään muutakaan niistä lukemaani, niin turvaudun nyt sitten valokuviin.

Viimesin kuva on otettu paikasta, jonne päädyin viinilasilliselle akvaarion jälkeen. Alan ehkä käymään useammin, koska maisemat on sen verran ihailtavat. Tänä päivänä jouduinkin sijoittamaan täällä sateenvarjoon. Ensimmäisen kerran satoi sen verran, ettei oikein viitsinyt kävellä ilman. Paitsi jos tykkää kuljeskella ympäriinsä uitetun rotan näköisenä niin, että varmasti viimeisetkin alejandrot kaihtaa. Eli siis mielenrauha sinne kotikulmien enolle!