nimim. auringon polttama

Viime viikko menikin sitten ihan liian nopeasti. viisi päivää tuntui yhdeltä päivältä, ja viikonloppu kahdelta tunnilta.

Olen erikoistunut lähinnä hengailemaan auringossa, sillä kelit on suosinut! En muista yhtään päivää, ettei olisi ollut vähemmän kuin +24 astetta. Kelpaa siis minulle. Löysin myöskin täydellisen paikan ottaa aurinkoa, nimittäin meidän talon katto. Lisäksi kävin myös vinguttamassa bussikorttia ja katselemassa paikkoja, joita en ole vielä nähnyt.

 

Perjantaina olikin sitten vähän erilainen aamupäivä. Ensinnäkin päätin käydä kaupassa hakemassa hoitoainetta mun kuiviin hiuksiin, Päädyin ostamaan hiusvärin. Kuvaa tulee myöhemmin. Kotiin tullessa, oli posti tuonut paketin äitiltä <3 pelasti mun illan, koska oli babysittaus.

 

Viikonloppu oli vapaa, mutta en jaksanut oikein tehdä mitään erityistä. Lauantaina olin päivän kaupungissa host-perheen kanssa, ja totesin etten enää koskaan lähde vaatekaupoille lasten kanssa. 

Kun perhe suuntasi kotiin, tapasin Melinan. Suunnattiin kahvilaan, jossa avauduttiin viikosta ja suunniteltiin tulevia. Myöhemmin käytiin vielä syömässä aikainen dinner. Tän jälkeen olinkin niin väsynyt että päätin lähteä kotiin keräilemään voimia.

Sunnuntaina mentiin kaupan kautta puistoon ottamaan aurinkoo ja höpöttelemään niitä näitä. Lisää tällasia viikonloppuja <3

fin de semana

Siitä onkin kulunu tovi ko oon viime kerran kirjotellu. No eipä tänne kuulu vieläkään mitään erikoista.

Viime viikkojen aikana ollaan eletty normaalia arkea, jolloin ei oikein tapahdu mitään mielenkiintoista.

Toissa viikonloppuna oltiin ulkona tyttöjen kanssa. Harmi että kamera tuli ulos laukusta taas liian harvoin.

Kaikki alkoi taas tosi hyvin, kun mun piti herätä 9 aikoihin, että kerkiän kymmenen bussiin kaupunkiin. Kumminkin jostain syystä en ollut herännyt herätykseen, ja havahduin varttia vaille kymmenen siihen, että pitäisi olla valmis lähtemään. Äkkiä meikit naamaan, vaatteet päälle ja ovesta ulos.

Ilta meni hyvin, kunnes väsyttiin neljän aikoihin Melinan kanssa, ja päätettiin lähteä etsimään syötävää :-D Tehtävä oli melkein mahdoton, kunnes päädyttiin tunkemaan viimeset kolikot automaattiin, josta sai kaikkea hyvää! Harmi vaan, että löydettiin myöhemmin vielä mäkkäri, joka oli auki. Viimeset setelit menikin sit sinne.

Kiitos hauskasta illasta!

Kotona olin kahdeksan aikoihin aamulla, johtuen siitä, ettei täällä oikein kulje bussit aamuyöstä. Matka on kumminkin sen verran pitkä, että taksi on poissuljettu vaihtoehto.

Siinä sitten kolmen tunnin yöunilta herättyäni kerrottiin, että tänään on perhepiknikki.

Ihmettelen edelleen että selvisin päivästä kunnialla, koska puistosta kotiuduttiin vasta kuuden aikoihin.

one month, one love

Tänään tulee täyteen kuukausi ulkomailla. Ensimmäinen niistä kymmenestä, jotka täällä on tarkoitus viettää. Outoa ajatella, että vasta kuukausi sitten istuin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Toisaalta taas aika on mennyt niin nopeasti, että ihan kauhistuttaa. Pahoittelen ettei ole laittaa valokuvia. Kamera on pysynyt niin visusti laukun pohjalla, hehh.

Olen ollut perheessä kaksi viikkoa, johon on kuulunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. En vain oikein osaa tällä hetkellä sanoa minkä puoleen kallistua. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Päivät täällä menevät todella nopeasti, ja tuntuu ettei aika oikein riitä mihinkään. Vaikka olen vapaa yli puolet päivästä. Johtuen ehkä osittain siitä, että bussi keskustasta kotiin kestää melkein tunnin (vaikka välimatka on vajaa 8 km.). 

Normaali päivä täällä kuluu kutakuinkin näin:

06:40            lasten herättäminen ja pukeminen

07:00-15:45   vapaata 

16:00-19:30   hengailua lasten kanssa (pelejä, leikkejä ja kirjoja)

19:30-20:30   bathtime & dinner

20:30            lapset nukkumaan

parina päivänä viikossa onkin sitten babysittaus, jos vanhemmat haluavat lähteä ulos etc.

Viimeiset vapauden hetket koitti, avaimet kilisee lukossa. Päivänjatkoja!

arjesta selvitytymisen jalo taito

Moikka taas vaan kaikille!

Olen ollut viimesen viikon aikana melko kuollut täällä blogin puolella. Nooh, vaikka tässä on tapahtunut vaikka mitä, silti ei ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Olen jo viikon ollut perheessä, ja aloittanut arjen opettelemisen lasten kanssa. 

Päivät onkin nyt kulunut lähinnä lasten kanssa pelaillessa, muovailuvahaa käsitellen ja piirtäen. Askarreltiimpa yks päivä myös sellaset viuhunauhat, hehh.

Kertauksena siis kaikille, täällä on kolme lasta L6, D3 ja P2. Koodeista voitte huomata lasten iät! Olempas mä tänään ovela. Istun siis tällä hetkellä babysittaamassa ensimmäistä kertaa. Vanhemmat halusivat lähteä elokuviin, joten oli mun vuoro astua esiin pelastavana enkelinä (joo ja ehkä vähän työsopimuksen velvosuudesta myös). Nyt sitten datailen täällä ja kattelen ettei maailmanmeno mullistu täällä sillä välin kun muksut kuorsaa peittojen välissä. 

Saavuin tänne tasan viikko sitten, eli olen jonkun verran kerennyt tässä näkemään arkea. Olen päässyt nyt havainnollistamaan kaikkea sitä, mistä on ollut host-äidin kanssa puhetta aikoja sitten, outoa. 

Mun tehtäviin kuuluu lähinnä iltapäivisin seuranpito lapsille, harrastuksiin saattaminen ja hakeminen, englannin tuputtaminen ja pientä pintasiivousta. Aluksi tuntui ettei asiat meinaa mennä millään jakeluun, ja että olen enemmän vain tiellä kuin avuksi. Mutta toisaalta, voiko ihmiseltä osata superosaamista täysin erilaisessa kulttuurissa, vieraassa maassa ja vieraassa perheessä ensimmäisten päivien aikana? Tähän sanoisin että hiljaa hyvä tulee. Vie paljon aikaa ennenkuin tulen tottumaan kaikkeen tähän ihan kunnolla. 

Vaikka tänne tullessa tiedostin monia eri asioita kulttuurieroista ja muista jutuista, täytyy kaikkeen silti opetella uudelleen. Tänään tunsin itseni pikkulapseksi, kun en osannut avata "sälekaihtimia".

Ruoka on sitten asia erikseen. Se on hyvää, ja molemmat vanhemmat osaavat kokata todella hyvin, mutta esimerkiksi oliiviöljyä paahdetun leivän päällä en voi ymmärtää kautta sietää. Nämä täällä taas eivät ole tietoisia kaurapuurosta. Tai ei ainakaan hoksannu kun yritin selitellä. Ja äiti, se kahvipaketti ois aika kova sana.

Anteeksi jaksamattomuuteni, ja lupaan ainakin yrittää olla parempi ihminen blogin päivittämisessä.

Ainiin, ja unohdin muuten mainita että huomenna onkin sitten jo espanjan kurssin lähtötasotesti. Toivottakaa onnea!