Tosiaan, matka on alkanut. Olen jo pari päivää kerennyt viettää San Sebastianissa. (Ja kyllä, mielessä saattaa käydä ajatus, että miks ihmeessä siellä ollessa tarvii tänne kirjotella?) Oon kumminkin jollain ihmeellisellä tavalla niin väsynyt, etten jaksa alkaa änkeä itteeni tonne ulos muiden ihmisten sekaan. Kun ei oo yhtään saman kielisiä ihmisiä vieressä, ja joudut taka-alalla koko ajan miettimään mitä sanot, se syö energiaa.
Kumminkin. Saavuin siis Bilbaoon torstaina aamusta. Lento kesti viisi tuntia, jossa tunnin vaihto oli Munchenissä. Hirveesti mua varoteltiin tosta vaihtoajasta suhteutettuna lentokentän kokoon, mutta eipä tuo niin kummonen ollut. Toki ymmärrän jos tarvii vaikka vaihtaa terminaalia, tai mukana on neljän lapsen katras.
Otin Bilbaosta bussin vielä San Sebastianiin, ja niin sitä ollaan kohteessa. On kuvaaminen jäänyt vähän vähäselle tässä, kun on niin ahkeraan tullu oltua menossa.
Eilen kiertelin vaan paikkoja, ja verestin muistoja. Illasta näin sitten ystävääni I:tä, jota on kyllä ollut hirvee ikävä! Vuosi sitten ollaan viimeks nähty, ja nyt tuntuu kun oisin aina ollu täällä. Oli muutenkin mahtava nähä kaikkki tutut kadut, kahvilat ja kaupat. Toki paljon on muuttunukin.
Tänään sain jo enemmän aikaseks. Kävin aamupäivästä moikkaamassa porukkaa työssäoppimispaikalla, ruokakaupassa ja lähin seuraamaan parturimeininkiä I:n matkaan. Oli aika erilainen homma kun Suomessa, jossain määrin. Miesten hiustenleikkuussa meni kaks tuntia! Illasta käytiin vielä syömässä "amerikkalaismestassa" nimeltä Peggy Sue's.
Osaan muuten jo tilata kahvia ja viiniä espanjaksi! Edistystä.
Buenas noches!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti