28.11.2011

ei sanota elämälle ei

Koko idea lähti viime maaliskuussa lentokentällä Bilbaossa. Olin tekemässä amiksen kolmannen vuoden työharjottelua Espanjassa, San Sebastianissa. Lähtöpäivän lähestyessä ajattelin, että haluan vielä joskus takasin tonne samaiseen paikkaan. Empä olis uskonu että tosiaan vajaan vuoden päästä oikeesti olisin siellä.

San Sebastianin satama

Suunnitelmana olis siis nousta koneeseen 8.2.2012. Lennän ensin Bilbaoon, josta jatkan matkaa San Sebastianiin. Vietän kyseisessä kaupungissa kaksi viikkoa, ja vietän laatuaikaa kavereiden kanssa. On jo ihan hirveä ikävä kaikkia ihmisiä siellä! Parissa kuukaudessa kerkes ystävystymään parin ihmisen kanssa, ja tulla erittäin läheiseks. (Yövyn tämän kaksi viikkoa Kaixo backpackers-hostellissa, kokemuksia?)

Mutta nyt itse asiaan. 22.2.2012 lennän sitten Bilbaosta Sevillaan. Siitä alkaa sitten mun kymmenen kuukauden taival au-pairina. Tarkoitus ei ollut ollenkaan lähteä vielä helmikuussa, mutta perhe sattui löytymään jo näin hyvissä ajoin. Mietinkin sitten moneen otteeseen, että kun kerran olen lomalle sinne kumminkin menossa, onko järkeä enää tulla parin kuukauden takia Suomeen? Kuten varmaan tajusittekin, en siis tule enää käymään täällä. Kämppä pitäis olla tyhjättynä helmikuun alkuun mennessä, ja asiat hoidettuna.

Perheen löysin omatoimisesti aupairworld-sivustolta, tai oikeastaan perhe löysi minut. Juttelimme pitkään kaikesta mahdollisesta skypen ja facebookin välityksellä. Kolmen viikon jälkeen tehtiinkin sitten sopimus, ja varasin lennon Bilbao-Sevilla välille.
Perheessä on kolme lasta (iät 6-3-2), joista vanhin ymmärtää englantia suht hyvin. Pienempi osaa vain sanontoja, joita edellinen au-pair oli usein sanonut. Katotaan siis miten tuo kommunikointi onnistuu! :-)

En lupaa nyt alkuunsa kirjotella usein, koska ei varmaan oo aihettakaan. Toivottavasti helmikuussa tulis sitten enemmän syitä kirjotella tänne. 
Jos on nyt jo jotain mistä haluatte tietää enemmän tai jotain, niin kertokaa ihmeessä!


Suomipäiviä jäljellä 72!